Lomakkeet Suomessa

Heipä hei!
Nyt on kotiuduttu Suomeen, olen päässyt saunomaan ja nauttimaan asteen viileämmästä kesästä! Kotiinpaluuta varjostaa vain yksi synkkä pilvi:
Ne riivatun lomakkeet.

Koska solussani en ole voinut poikakaverin kanssa asua, olemme majailleet isän luona. Eikä täällä ole nettiä. Puhelimen netillä on pärjättävä, eikä se tietokoneessa toimi. Joten nyt kun lomakkeet ovat löytyneet, pitää niitä alkaa lähetellä ja tulostella kirjastosta käsin. Usikon kieliopintokorvaavuuslomakkeen ja hyväksilukulomakkeen täyttämisen onnistuvan ilman suurempia ongelmia.

Mutta se Letter of confirmation... Se tärkeä, tärkeä lomake, joka ihan erityisesti pitää palauttaa kuukauden sisällä vaihdosta...
27.6. marssin yliopistoni toimistoon pätevänä lomake repussa. Tunnollisesti lähdin kysymään allekirjoituksia suoraan kokeesta, ettei vain jää viimeiselle hetkelle. Minut ohjattiin jo tutuksi tulleen Erasmusvaihdoista ymmärtävän kaverin juttusille. Toimistolla ei puhuttu yleisesti ottaen hyvää englantia, mutta ei se mitään haitannut, tämä tyttöhän oli oppinut jo paljon espanjaa. Selitin asian siis parhaani mukaan espanjaksi: on viimeinen koepäiväni ja tarvitsen allekirjoituksen ja paperin, joka todistaa että olen ollut vaihdossa. Kaveri tuntui ymmärtävän yskän samantien ja ystävällisesti selitti minulle, kuinka heidän yliopistonsa lähettää paperit suoraan minun yliopistolleni ja minun sähköpostiini. Minun ei tarvitse kuin odottaa, että he saavat asian hoidettua.
Tämä oli tietysti mukava uutinen, lähdin kotiin ja unohdin asian.
Mutta kun olin palannut Suomeen ja lomake oli vihdoin tullut sähköpostiin... ei se ollut Letter of Confirmation. Se oli opintorekisteriote. Mikä tietysti oli toinen tärkeä lomake, jonka tarvitsin... mutta ei se mitä olin tullut pyytämään.
Lähetin viestin ensin siihen sähköpostiin, josta viesti tuli. Sitten vielä opettajakoulutuksesta vastaavalle opettajalle. Vielä en ole saanut vastausta mistään ja aikaraja häämöttää. Jouduin laittamaan viestiä myös vaihtokonsultille ja kertomaan nolosta tilanteesta... Olisi varmaan hälytyskellojen pitänyt soida aiemmin, mutta toimistolta saamani vastaus oli niin varma ja välitön, etten vaihto-oppilaan epävarmuudessani osannut aavistaa mitään. Nyt tietysti hävettää ja nolottaa.
Yksi voitokas piste lisää lomakkeille. Älkää lapsikullat ottako tästä mallia ja pitäkää peukkuja, että tilanne saadaan päätökseen onnellisesti!

Näkemiin Espanja!

Lentoasemalla, minä ja Alex vietämme päivän Portugalissa ja palaamme sitten Suomeen!

Näkemiin Espanja, ensikertaan taas!

Viimeinen päivä Valenciassa

Nyt se sitten viimein tapahtuu. Minä lähden.
Bloggailen vielä viimehetken tunnelmia junasta, matkallani kohti Torreviejaa. Vietän siellä aikaa Alexin luona ja lähdemme yhdesdä Suomeen 5.7.
Pidin kiinni päätöksestäni ja tein paljon, paljon asioita viimeisinä viikkoinani Valenciassa:
Vietimme San Juania, espanjalaista juhannuksen vastiketta rannalla. Grillasimme nuotion ääressä, uimme keskiyön aallokossa, loikimme nuotion yli ja esitimme toivomuksia. Valvoimme aamuun asti ja katsoimme auringonnousua katolla.

Kävin Albuferassa, joskin kaikki veneet olivat varattuja ja bussit harvassa... mutta näin sentään järven, luonnon, lintuja ja kaloja.

Kävimme konserteissa ja tapahtumissa. Esimerkiksi japanilaisessa katutapahtumassa, jossa söimme japanilaista ruokaa ja kuuntelimme musiikkia.

Pelasin rantapalloa ja lojuin kuumalla hiekalla. Ihailin museossa valencialaista taidetta. Ja kävin Fallas-museossa! Museoon on taltoitu Fallas-muistoja jo vuodesta 1934. Todella mielenkiintoista ja maksoi 2 euroa. Jotkut museot olivat myös ilmaisia.

Kiipesin Serranos-torniin, olin ulkona ystävien kanssa, kävin piknikillä ja uimassa... selvisin uusintakokeesta oman arvioni mukaan hyvinkin kelpuutettavasti... ja olen sanonut niin monet pitkät itkuiset hyvästit, että se tekee oikein kipeää.

Tänään kävin viimeistä kertaa suosikkikahvilassani kämppiksen kanssa. Jätin kaikille ihanille kämppäkavereille kirjeet ja kävelin rakkaan Piso Lindon huoneet läpi viimeistä kertaa.
Nyt istun junassa ja tunnen samaan aikaan kauheaa tyhjyyden tunnetta ja suurta kiitollisuutta. Valencia oli kokemus jota en mistään hinnasta olisi jättänyt väliin.

Myöhemmin kirjoittelen vielä kaikista käytännönasioista ja muutamia hyödyllisiä vinkkejä Valenciaan.
Mutta nyt lopetan tämän postauksen näihin tunnelmiin.
Näkemiin, Valencia, näkemiin!

Kieli- ja kouluasiaa kesältä

Tein tänään toisen osan OLS-kielitestistä. Ja voin suurella ylpeydellä kertoa; englantini on tosiaankin parantunut!

Ensimmäisen koe:
Reading comprehension - C1
Listening comprehension - B2
Grammar - B2
Vocabulary - B2
Key communicative phrases - B1

Toinen koe:
Reading Comprehension - C2
Listening Comprehension - C1
Grammar - B1
Vocabulary - C1
Key Communicative Phrases - B2

Tulos parani kaikissa muissa osioissa... paitsi kieliopissa. En ymmärrä miten niin pääsi käymään, mutta ei se mitään. Tulevissa opinnoissa kannattaa siis kiinnittää erityistä huomiota juuri kielioppiin.
Vaikka en vaihtoon lähtiessäni erityisesti suunnitellut parantavani englantiani, niin vieraalla kielellä opiskeleminen on kuitenkin kehittänyt jotain. Ja onneksi kaverit ovat sanoneet, että myös espanjani on nyt parempaa kuin ennen. Hartioilla lepää siis aiempaa isompi kielipää.

Ja mitä kokeisiin tulee...
Espanjasta pääsin läpi. Kokeen arvosana ei ollut erityisen hyvä, kuten arvata saattaa. Luetun ja kuullun ymmärtämisessä tulokset olivat hyvät, eikä kielioppikaan mennyt aivan pieleen... mutta epäsäännölliset verbit ja tyhjät kohdat kokeessa verottivat reilusti pisteistä. Kuitenkin kurssi on läpi ja olen oppinut espanjaa monessa määrin. Diplomi tulee postissa ja toivon mukaan sitä esittämällä heltiäisi jokunen opintopistekin. Nyt pitää keskittyä parantamaan espanjaa myös vaihdon ja kurssin jälkeen! Kyltymätön olkoon kunnianhimoni tämän asian suhteen!

Psykologian kokeen uusinta on 27.6. Eikä itseasiassa sekään niin huonosti mennyt kuin mitä pelkäsin. Avoimista kysymyksistä sain melkein täydet pisteet, eli ongelmana olivat monivalintakysymykset. Niitä ei harrasteta meidän tiedekunnassa. Nyt opiskelen asiat kertaalleen monivalintakysymyksiä ajatellen. Ja sitten minun pitää selvittää, kumpi on opiskelujeni lopetuspäivämäärä: 8.6 kun tein viimeisen virallisen kokeen vai 27.6 kun uusin kokeen. Oikea päivämäärä pitää saada merkittyä lomakkeisiin.

Näyttäisi siltä, että reissuni täällä venähtää hieman pidemmäksi mitä suunnittelin. Lentolippuja tuntuu saavan tässä vaiheessa hyvin heinäkuun ensimmäiselle viikolle. Hieman ikävöin jo Suomen viileyttä, kavereita, perhettä ja kaikkea... mutta toisaalta olen iloinen, että saan olla täällä näin pitkään. Olen totaallisen rakastunut tähän kaupunkiin.

Viikonloppuni villityksiä

Nyt tulee samaan syssyyn vähän asiaa vapaa-ajastani täällä!
Koska kuvittelin kokeideni olevan onnellisesti ohi torstaina enkä ottanut huomioon uusintoja, suunnittelin viikonloppuni täyteen kaikenlaista hauskaa tekemistä alkaneen loman kunniaksi! Olemme käyneet kaikkien uusien kavereiden kanssa rannalla... Valencian rannat ovat upeat, vesi lämpöistä ja aallot suuria! Aurinkorasvaa pitää kuluttaa paljon, sillä aurinko polttaa ihon turhankin tehokkaasti.

Minulla on ollut paljon läksiäsijuhlia ja hyvästejä, kun Erasmus-kaverit ovat palanneet koteihinsa vaihdon jälkeen. Perjantaina vietimme aikaa ulkona kämppisten kanssa, sillä se oli viimeinen ilta kun olimme Valenciassa yhdessä kaikki neljä... Näistä kämppiksistä on tullut mulle toinen perhe. Mulla tulee hirvittävä ikävä mun Valencian tyttöjä, tiedän sen jo nyt... On varmaan pakko matkustaa Chileen, Meksikoon ja Walesiin. Mutta mitenhän mä matkustan kaikkiin niihin muihin paikkoihin, mistä on löytynyt uusia ystäviä?

Lauantaiksi ja perjantaiksi olin suunnitellut molemmiksi reissun!

Lauantaina lähdin Happy Erasmus- porukalla käymään Montenejossa (19€ ilman happyerasmus-korttia / 17€ kortin kanssa). Tätä reissua suosittelen hyvin, hyvin lämpimästi. Kyseessä on kolmen tunnin kävely luonnon helmassa, upeassa kumpuilevassa maisemassa joen vierellä. (Montenejossa harrastetaan myös paljon koskenlaskua, mutta siitä olisi pitänyt maksaa enemmän). Lämpöä oli paljon ja mäkinen maasto nostatti hien pintaan, mutta maisemat olivat kyllä sen arvoiset. Reissun paras osa koitti kävelyn jälkeen, sillä metsän siimeksessä oli puhdasvetinen järvi. Uimme pitkin järveä ihanan viileässä vedessä ja nautimme elämästä. Kävimme katsomassa myös lähellä olevan luolan. Itse pidän paljon enemmän reissuista luonnonkeskelle kuin kaupunkeihin, joten minulle retki oli täydellinen. Kaverini kävivät samalla reissulla jo keväällä, mutta silloin oli ollut paljon kylmempää. Tietenkin käveleminen on silloin miellyttävämpää ja ihmisiä vähemmän, mutta uiminen jäi heillä vähemmälle. Kesähelle järven rannalla kuulostaa omaan korvaani erittäin hyvältä.

La cueva negra

Koskesta suihkuavaa vettä

Kävelyä kallion reunalla

Upeita maisemia!

Itse järvi

Paras paikka uimiselle! Mutkan takana kallioseinämää ja kaunista luontoa

Sunnuntaina olin Erasmuksen allasbileissä! Hinnat vaihtelivat tapahtumaan 5 eurosta 15 euroon, riippuen siitä kuinka aikaisin lipun oli ehtinyt ostamaan. Vietimme yhden kokonaisen päivän Castellonissa Tumbao- clubin uima-altaalla. Joimme, söimme ja tapasimme uusia ihmisiä. Bussien kanssa tosi oli pieniä ongelmia, koska oma istumapaikka olisi pitänyt ymmärtää varata etukäteen facebookista. Valenciasta paikan päälle matkaan meni noin tunti. Takaisin tullessa bussit olivat aika täyteen ahdettuja, mutta pääsimme kuitenkin Valenciasta Castelloniin ja Castellonista Valenciaan. Ja meillä oli hauskaa!

Nyt minun pitää alkaa tekemään muita asioita. Illalla menen pelaamaan rantapalloa kavereiden kanssa ja sitä ennen pitää opiskella oikein ahkerasti. Koko Valencia on niin täynnä kaikkea mahtavaa, mitä haluaisin tehdä... Pitää hyväksyä se, ettei kaikkia ihania asioita yksinkertaisesti ehdi tekemään. Ajattelin kuitenkin ottaa ilon irti kaikesta, mistä vain pystyn! (Ja kyllä, myös opiskella siinä ohessa).

Kokeiden jälkimainingit

Heissan vaan! Valencia on kuuma ja hikinen, mutta onneksi tuulenvire antaa mukavaa viileyttä eteläisen lämpöön. Torstaina minulla oli kaksi koetta, jotka molemmat sattuivat samalle päivälle. Koska Foreign Language for Teachers: English oli vaikea kurssi, keskityin lukemaan siihen ja koe meni mielestäni hyvin. Mutta vastapainoksi espanjan kokeessa loppui aika kesken ja tulos on todennäköisesti huonompi. Olisin kerrannut asiat kyllä paremmin, elleivät kokeet olisi sattuneet samalle päivää: itse espanjan kielioppi ja sanasto ovat paremmin hallussa, mutta kokeessa oli paljon epäsäännöllisiä verbejä. Espanjan puhumisen kokeeseen ehdin valmistautua ja harjoitellakin kavereiden kanssa, joten siinä ei pitäisi olla mitään valittamista. Culture of Foreign Language Teaching: English kurssilla ei ollut kokeita vaan projekteja, joihin kaikkiin olin panostanut paljon. Joten se kurssi ainakin meni hyvin.
Perjantai-iltana sain tietää että minun pitää uusia Psychology of education- kurssin koe. Olin harjoitellut kokeeseen hyvin, mutta kieli oli vaikeaa ja monivalintakysymyksissä väärästä vastauksesta menetti pisteitä. Joten taisin arvailla liikaa ja nyt pitää keskittyä opiskelemaan asiat uudestaan. Kuvittelin kyllä tehneeni kokeen tarpeeksi hyvin ja luulin päässeeni lomalle. Espanjan kokeesta saan tietää huomenna. Ehkä toivonkin, että joutuisin uusimaan kokeen, sillä olisi mukava saada uusi mahdollisuus tehdä koe paremmin. Kokeet ovat osoittautuneet täällä paljon vaikeammiksi kuin Suomessa, sillä englanniksi/espanjaksi opiskeleminen on vierasta ja materiaalia on paljon. Mutta ei se mitään! Kyllä tästä selvitään!

Pikapäivitys kielitaidoista

Olen viikoloppua viettämässä Torreviejassa ja ajattelin tehdä pikaisen päivityksen näin koulukiireiden ja muun puuhailun keskeltä. Isä tuli vierailemaan tänne etelään ja tapaa nyt poikakaverini Alexin vanhemmat ensimmäistä kertaa.

Halusin päivittää vähän siitä, miten ylpeä olen kielitaitojen kehittymisestä. Se tuntuu käyneen ihan huomaamatta... Koska espanjan kurssi oli pieni pettymys, ajattelin etteivät kielitaidotkaan ole kehittyneet huomattavasti. Mutta esimerkiksi täällä espanjalaisten kanssa hengaillessa näkee kyllä, miten yhtäkkiä keskusteluun on pystynyt osallistumaan ihan uudella tavalla. Asiat joita en osannut lainkaan ilmaista tänne tullessa eivät ole enää lähellekään niin vaikeita. Ehkä se johtuu osittain siitä, että espanjan kurssi on kuitenkin muistuttanut mieleeni asioita, jotka olivat jääneet unholaan. Tai ehkä se johtuu siitä, miten espanjaa kuulee ympärillä koko ajan ja siihen on jo tottunut paljon paremmin. Espanjan oppitunneilla kieli tuntuu menevän solmuun enkä useinkaan ole tarpeeksi itsevarma kysyäkseni asioita niin, että kaikki kuulisivat. Mutta normaalielämässä pystyn käymään keskusteluja monista aiheista, ymmärrän vitsejä ja välillä jopa unohdan puhuvani vieraalla kielellä. Tämä on se espanjankielen taso, jonka toivoinkin saavuttavani. Joten ilo on suuri!

Isäni ei muuten puhu muita kieliä kuin suomea, eivätkä Alexin vanhemmat muuta kuin espanjaa. Joten harrastamme täällä käännöstyötä. Toisinaan minä käännän Alexin vanhempien puheet suomeksi, sitten isän puheet espanjaksi. Silloin kun en osaa sanoa jotain espanjaksi, sanon sen englanniksi ja Alex kääntää sen espanjaksi. Välillä sekoitan kielet iloisesti keskenään, sanon asioita väärällä kielellä tai aloitan lauseen toisella kielellä ja lopetan sen toisella. Melkoista aivotreeniä!

Kokeet lähestyvät

Kurssit ovat jo hyvin pitkällä täällä Valencian Ihmemaassa! Viimeisiä kontaktikursseja viedään ja viikon päästä ovat jo ensimmäiset kokeet.
Ensiksi on psykologian koe, joka todennäköisesti on aika kuiva. Opetetut asiat perustuvat lähinnä teoriaan ja papereiden täyttelemiseen. Kieltenopetuksen kurssi on mielenkiintoinen, mutta opettaja laittaa tekemään paljon töitä. Joten koe saattaa olla vaikea. Sitten on vielä espanjankielen koe. Minusta tuntuu, etten saanut siitä kurssista lainkaan niin paljoa irti kuin olisi pitänyt... Pitää jatkaa vielä kielen kehittämistä. Kulttuuri kielenopetuksessa- kurssilla ei onneksi ole kokeita, vaan ainoastaan projekteja. Suurkiitokset siitä!

Olen suunnitellut olevani täällä kuitenkin vielä hieman lisäaikaa kokeiden jälkeen, jotta saan nauttia kunnolla lämmöstä ja Valencian mahdollisuuksista!
Suomessa vielä palellaan, mutta täällä voi jo huoletta laittaa shortsit jalkaan aamusta alkaen. Ja kunhan esseet ja projektit on viimeistelty koneella, menen ulos paperieni kanssa lukemaan. Ehkä rannalle. Tai alakerran ihanan pikkukahvilan terassille alakerrassa. Ja paljon on vielä Valenciaa kokematta ja kesän tullessa aion ottaa kaikesta iloa irti! Olen tutustunut täällä uusiin ihmisiin, reissuilla ja koulussa, niidenkin kanssa olisi niin mukava viettää enemmän laatuaikaa... Mennä vaikka piknikille. Ihan vähän aikaa vielä ja sen jälkeen! Olen tavannut täällä mahtavaa porukkaa, Benimacletista on tullut jo toinen koti eikä asioiden hoitaminen Espanjaksi ole enää lainkaan niin haastavaa. Englantikin on kehittynyt.

Pelottavaa miten lähellä Suomeen palaaminen jo on. Enhän mä vielä olisi lainkaan lähtemään!

Matkalla Marokossa

Olen jälleen Espanjassa! Ja nyt bloggailen vähän kaikesta siitä, mitä tein Marokossa!

Espanjaan lähtiessäni en ollut suunnitellut tekeväni tällaista isompaa reissua. Olen aina suomalaisena mieltänyt Afrikan jotenkin tosi kaukaiseksi paikaksi, sellaiseksi minne ei voi päästä oikein millään. Että matkustaminen sinne vaatii vähintäänkin yhtä paljon vaivaa kun Amerikkaan lentäminen. Kun kämppikset sitten houkuttelivat mukaan reissuun, niin tuntui että oli pakko käydä kokemassa uusi maanosa! Espanjasta sinne pääsikin yllättävän kätevästi.

Matkustimme pääsiäisviikolla Happy Erasmuksen kanssa. Reissu itsessään maksoi 350e, mutta ruokapaketin kanssa hinta oli yhteensä 400e (yksi ruoka + aamiainen). Matka kesti yhdeksän päivää ja valtaosan siitä kuljimme bussilla. Tämän reissun tekemiseen tarvitsimme 3 bussia kuljettamaan kaikki matkalaiset perille. Aina emme pystyneet yöpymään edes samassa hotellissa.

Koska todennäköisesti reissuja Marokkoon tullaan järjestämään vielä myöhemminkin, ajattelin kertoa nyt ainakin joitain reissun kohokohtia. Ehkä joku innostuu lähtemään! Matkasuunnitelma

 Ensin matkustimme yön ja sitten laivalla Tangeriin.
Ensimmäisen päivämme vietimme kylässä nimeltä Chefchaoue. "Sininen kylä" on kaunis ja vehreä kylä Marokon pohjoispuolella. Olin yllättänyt miten vihreää Pohjois-Marokossa oli, jopa vihreämpää kuin Espanjassa.

 Chefchaouen jälkeen matkustimme Feziin.

Kävelimme kaupungilla ja olimme ostoksilla. Mukanamme koko reissun oli opas, joka esitteli meille kaupunkeja ja kertoi niiden historiasta.

 Yövyimme upeissa hotelleissa ja näimme maisemia. Rukapakettia suosittelen lämpimästi, pystyy tutustumaan paikallisiin ruokiin ja ateriat ovat hienoja. Eikä eväiden raahaaminen ole helppoa.

 Matkaan kuului upea kameliajelu, jonka päätteeksi yövyimme ja juhlimme aavikolla teltoissa.

 Rentouduimme myös uima-altaalla. Ja näimme hiekkamyrskynkin.

 Vierailimme Atlas Studiolla, söimme kulisseissa ja nukuimme elkuva-teemaisessa hotellissa.

 Kävimme myös Moskeijassa ja muissa nähtävyyksissä.

Marokossa ihmiset ovat huomattavasti avoimempi kuin Espanjassa, mutta myös yllytysmyyminen on iso juttu. Kaduilla kävellessä kannattaa olla varovainen, sillä turisteja yritetään huijata ostamaan tavaroita kaikin tavoin. Marrakeshissa eräs nainen sieppasi käteni, teki siihen suttuisen Henna-tatuoinnin ja vaati sitten rahaa. Marokossa kannattaa oppi sanomaan "ei" ja pysymään lujana. Vaikka ryhmässä kulkiessa mitään oikeaa hätää ei ole, ja oppaatkin neuvovat miten paikalla kannattaa käyttäytyä. Se on valmismatkojen hyvä puoli, vaikka yleensä pidänkin enemmän "vapaasta" reissaamisesta.

Reissu oli upea kokemus, eritoten koska matkalla tutustui uusiin ihmisiin. Toivon mukaan Marokossa luodut ystävyyssuhteet pysyvät yllä reissun jälkeenkin. Bussissa istumiseen kannattaa varautua, ja siihen että aina hotelleissa ei ole toimivaa nettiä
En usko, että olisin koskaan itsekseni päätynyt tällaiselle matkalle ja tekemään näin monia asioita. Ja matkanjärjestäjät hoitavat kyllä infoamisen, toimistosta ja muualta saa tietoa. Osa matkalaisista ei ollut Erasmus-opiskelijoita lainkaan, vaan mukana oli myös muutama asukas ja lomalainen.

Nyt on aika ahertaa koulutehtävien parissa että saadaan nämä kurssit jossain vaiheessa pakettiinkin. Tällä viikolla on ollut yllättävän vilpoista; vain +15 astetta. Lämpöä odotellessa.

Rutkasti reissailua

Vaihtokaudella Vaihdokkaan tekee usein mieli tehdä muutakin kuin kykkiä kotona. Tätä tarvetta varten on kehitetty vaikka millaisia yhteisöjä ja järjestöjä. Ensiksikin kerron vinkkeja niistä, ja sitten omasta pikku reissustani Peñíscolaan ja La Cueva de Sant Josep- luoliin.

Tiedän ainakin kolme järjestöä, jotka järjestävät reissuja Valenciassa:
Happy Erasmus
Erasmus Vip
ESN Valencia UPV
Sivuilta löytyy tietoa tapahtumista ja reissuista. Usein tarjolla on esimerkiksi päiväretkiä metsään tai pieniin kaupunkeihin lähistöllä, yhteisiä illallisia ja harrastustoimintaa. Mutta myös pidempiä matkoja järjestetään, esimerkiksi viikon reissuja Marokkoon tai Portugaliin. Itse lähden pääsiäisviikolla Marokkoon ja pakkaaminen on vielä pahasti kesken.
Jokaisella näistä toimistoista on oma toimipaikkansa ja ainakin Happy Erasmuksella ja ESN Valencia UPV:lla on omat jäsenkorttinsa. Korteista on ilmainen versio ja maksullinen versio (10€/kortti). Maksullisella saa alennuksia tapahtumiin. Jos aikoo matkustella paljon tai lähteä pidemmälle reissulle, kortti maksaa kyllä itsensä takaisin. Liput olen itse ostanut aina toimistosta paikan päältä, siellä pystyy myös kyselemään reissujen yksityiskohdista jne. Kannattaa katsoa kuvia nettisivuilta, ne ovat aika hienoja. Ja tapahtumat ovat hyviä paikkoja tutustua uusiin ihmisiin!

Itse olen käynyt akvaariossa ESN Valencian kautta, Peñíscolassa Happy Erasmuksen kautta ja lisäksi on tulossa Marokon reissu Happy Erasmuksen kautta. Ja aion ottaa ainakin yhden päiväretken Espanjan luontoon, haluaisin nauttia ihan kunnon patikkaretkestä. Vaikka menoa ja meininkiä toki löytyy vaikka minkälaista, eikä hintakaan ole yleensä liian suolainen.

Kannattaa myös katsoa facebook-sivuja ja liittyä siellä johonkin oman kaupungin Erasmus-ryhmään. Valenciassa ainakin on festivaaleja, tapaamisia, katutapahtumia ja vaikka mitä mitä on kiva päästä seuraamaan. Osa on ihan kaupungin omia tapahtumia ja niistäkin on kiva olla selvillä. Pari päivää sitten meillä oli vanhassa kaupungissa tyynysota. Ja se oli yllättävän hauskaa!

Kuva lainattu netistä

Sunnuntaina kävin lisäksi  Peñíscolassa ja La Cueva de Sant Josep- luolastoissa. Reissu Peñíscolaan maksoi kortilla 17 euroa ja lisäksi luoliin pystyi ostamaan lipun 10 eurolla. Matkaan meni suuntaansa muutamia tunteja bussilla.
Luolastossa osan matkasta kuljimme kävellen, osan veneellä. En ollut koskaan aiemmin käynyt luolastossa, joten siinä mielessä tapahtuma oli mielenkiintoinen. Kuitenkin matkaa kritisoitiin sen turisti-henkisyydestä. Luolastoissa oli valot ja paikoitellen soi musiikki, mikä pilasi hieman "luonnollisuuden" vaikutelmaa. Kuvien ottaminen oli kiellettyä luolan sisällä, mikä aiheutti kanssamatkustajissa suurta kränää. Isomman porukan kanssa meteli oli myös melkoinen. Mutta olihan siinä sentään jotain tunnelmaa, kun sai väistellä kiviä ja kumarrella kun luolan katto oli matalalla.

Peñíscola on pieni kaupunki lähellä Valenciaa. Sitä voisi verrata Torreviejaan ja se on turistien suosima kohde. Peñíscolassa on hyvin paljon espanjalaista tunnelmaa, talot kasvavat kuin sienet mäkien rinteiltä ja rannat ovat tietysti pitkät. Turistit loikoilivat jo hiekalla itseään paahtamassa.

Peñíscolan ylpeys on kuitenkin vanha kaupunki ja linna, joka kohoaa aivan niemennokalta. Linnan ympärille on rakennettu vanhoja taloja, jotka nykyään ovat suojeltuja, ja kaupat käyttävät hyväkseen paikan maalaishenkisyyttä myymällä kauniita pikku tavaroita ympäri vanhaa kaupunkia. Hyvin somaltahan se näytti, ei voi kieltää. Saimme opastetun kierroksen myös linnaan, jossa meille kerrottiin sen historiasta ja Paavista, joka piileskeli siellä vainoojilta.
Parasta reissussa oli kuitenkin uusiin ihmisiin tutustuminen. Vaikka olivathan maisematkin toki erittäin komeat:

Seuraavalla kerralla kerronkin reissustani Marokkoon. Nyt pitää alkaa pakkailemaan :)

Jälkiviisaita pakkausvinkkejä!

Olen toipunut taudista jo melko hyvin! Yli viikko siinä vierähtikin, mutta nyt pystyy syömään pieniä määriä ruokaa ilman hirvittäviä vatsakipuja.

Tänään keksin hienon idean kirjoittaa "Jälkiviisaan pakkauslistan". Eli siis ideaalin listan kaikista niistä asioista, mitä oikeasti olen täällä itse tarvinnut. Ehkä se auttaa pakkaamisessa jotakuta, joka on samaan suuntaan tulossa (vaikka muistakaahan toki, että myös persoonallisista asioista on pakkaaminen kiinni!) Kirjoittelen tähän asioita vielä uudestaan sen jälkeen kuin kesä tulee, että tulee oikein kattava lista:

Hyödylliseksi todettua:





- Sateenvarjo
- Sateenpitävät kengät:
Täälläkin on sateisia päiviä ja ne ovatkin hyvin sateisia



- Valokuvat:
Näitä olen kehitellyt mukaan jonkin verran. Helppo tapa saada kämppä kotoisaksi.

- Herkut:
Oman maan herkkuja on ollut mukava jaella kavereille. Voisi korvaantua jollain muullakin.

- Kuumemittari:
En ollut varautunut tulemaan kipeäksi.

Turhaksi osoittautunutta:
 - Kirjat :
Kämppis teki tämän virheen. Ellei ole kyseessä erityisen tärkeä kirja, jonka jaksaa lukea yhä uudestaan ja uudestaan... niin nämä tulee yleensä luettua ensimmäisten päivien aikana ja sen jälkeen vievät vain tilaa repussa. Lukuintoilijoille suosittelen e-kirjoja tai kuuntelukirjoja tilan säästämiseksi.

- Lakanat ja pyyhe:
Minun tapauksessani olivat turhia, kun sainkin kalustuksen mukana. Mutta nämä olivatkin ne, jotka saan heittää tämän reissun jälkeen muutenkin pois.


Hoks Huomio: 
Melkein kaikkea voi ostaa, eli ei pidä huolestua jos kaikkea ei muista. Tietty kaikkeen ei halua käyttää rahaa kahteen kertaan ja joskus asioita on rasittava etsiä, joten hyvä miettiä mitä matkaan oikeasti tarvitsee. Ja jos tykkää shoppailla, niin vaatteille/kengille/laukuille varatkaa tilaa. Omat kengät olivat niin huonossa kunnossa, että ostin täältä uusia kenkiä ja tulin tänne vain yhdellä kenkäparilla.

Kotona kipuilua

 Nyt kävi niin, että heti lomien jälkeen sairastuin melko rajuun vatsatautiin. Viimeiset päivät kuumetta on ollut reippaat 38 astetta, mutta nyt alkaa jo näyttää tilanne paremmalta. Eilen käytiin lääkärissä, mistä sain vähän troppeja taudin taltuttamiseksi, epäilivät siellä ruokamyrkytystä. Sairaaloissa ei muuten puhuta englantia useinkaan, vaan itse tarvitsin mukaani kämppiksen kääntäjäksi. Olen muutenkin sairastellut Espanjassa aika tiuhaan, vaikka Suomessa en sairastele juuri koskaan. Liekö sattumaa vai johtuuko jostain muusta, en tiedä.
Nyt kun olo on kuitenkin jo sillä mallilla, etten oksentele lattialla, olen yrittänyt olla niin toimelias mitä toipilaana vain pystyn. Kouluun en vielä kuumeen ja kipujen takia ole pystynyt lähtemään, mutta olen yrittänyt opiskella ahkerasti espanjaa ja ruotsia, tehdä vähän koulutehtäviä ja hakea asuntoja Suomesta. Yritän saada ensimmäistä kertaa itselleni ihan omaa yksiötä, vaikka pientäkin. Helpottaisi kovasti, jos poikakaveri voisi tulla käymään pitkiksikin ajoiksi haittaamatta kämppiksiä.

Täytyy kyllä sanoa, että olen ollut todella tyytyväinen uuteen kotiini ja ihaniin kämppiksiini Espanjassa. Käymme yhdessä syömässä ja ulkona, ja pidetään muutenkin toisillemme sopivalla tavalla seuraa. Ja on rauhoittavaa tietää, että tarvittaessa voi pyytää apua joltakulta. Ollaan pidetty täällä myös "kulttuuri-illallisia", eli jokainen kämppis vuorotellen on kokannut jotain omalle kulttuurille tyypillistä tai perinteistä ruokaa. Minä tein kanttarellikastiketta perunoilla sekä marjapiirakkaa (kanttarellit ovat muuten yllättävän kalliita). Myös makeisia olemme vaihdelleet, niitä kun jokainen oli tuonut kotoaan. Tämä on itselleni ensimmäinen "aito kokemus" kämppiksistä, aiemmin olen asunut vain siskon kanssa. Olen erittäin tyytyväinen ja nyt jo surettaa, että täältä pitäisi jossain vaiheessa lähteä poiskin. Niin mukava kun onkin varmasti päästä ympäristöön, missä on tutut, kaverit, saunat ja salmiakit. Silti. Olen viihtynyt täällä niin hyvin.

Las Fallas Fiesta, tulta ja metakkaa

Nyt on takana pitkä juhlaputki kun Las Fallas Fiesta on ohitse! Festivaaliin valmistauduttiin tosiaan jo useita viikkoja, mutta viimeiset päivät 15.-19.3 olivat itse tapahtumapäiviä. Koulut sulkeutuivat kokonaan tuoksi ajaksi ja kadut täyttyivät ihmisistä. Viimeisinä päivinä paraateille oli aseteltu reittejä, joten kaikkialle ei päässyt joko aitojen tai väenpaljouden takia. Fallas on ehdottomasti vaivansa arvoinen ja tällaiselle hiljaisuuteen tottuneelle suomalaiselle hämmästyttävä kokemus. Poikaystävä tuli viettämään sitä myös tänne, koska hänen mukaansa Torreviejan pikkuversio ei ole mitään Valencian Fallakseen verrattuna.

15.3.2017, Kuva Micaletin tornista

Las fallas fiesta lähti alunperin liikkeelle siitä, kun paikalliset puutyöläiset heittivät turhat rojunsa kadulle poltettavaksi. Kyseessä oli eräänlainen "suursiivous", jolla laitettiin käyntiin uusi vuosi puhtaalta pöydältä. Nykyään ei kuitenkaan polteta puurojua, vaan taiteilijoiden suunnittelemia patsaita, joita kutsutaan nimellä Falla(=taideteos). Fallat ovat kookkaita ja usein kauniin räikeitä taideteoksia ja niitä voi löytää eri puolelta kaupunkia Fallaksen aikaan. Näitä jättiläisiä ympäröivät Ninot (=nuket) ovat pienempiä patsaita, usein karikatyyrisiä hahmoja, jotka ottavat kantaa politiikkaan ja maailmantilanteeseen. Tänä vuonna ainakin Brexit ja Trump olivat päässeet mukaan juhlaan useampaankin otteeseen. Asuinalueet kilpailevat toisiaan vastaan erilaisin koristuksin, fallaksin ja valonäytöksin. Viimeisen päivän iltana kaikki patsaat poltetaan ilotulituksen ja musiikin saattelemana, yhteensä yli 750 patsasta katoaa liekkimereen ja savuna ilmaan (=La Cremà). Näin kaikki vuoden aikana tapahtuneet ikävät asiatkin heitetään mielestä.

Tämän kaunokaisen polttamista seurasimme

Fallakseen kuuluu paljon erilaisia perinteitä, joista yksi on mahdollisimman kovan metakan ylläpitäminen. Erityisesti lapset ottavat tämän sydämenasiakseen ja siksi papatit ja räjähteet rätisevät kaikkialla missä lapsia onkin. Niin öisin kuin päivisinkin. Varsinkin viimeisten päivien aikaan ilotulitukset ja pamahdukset säikäyttävät tottumattoman kaverin useaan otteeseen. Joka päivä keskustassa kaupunki järjestää näytöksen nimeltä klo 14:00Mascleta. Tällöin aukiolle asetetut räjähteet sytytetään ja sen seurauksena syntyy ääni, joka kantautuu keskustasta Benimacletaan. Savu ja ihmispaljous kuuluvat asiaan. 15.-19.3 kaupunki järjestää ilotulituksen joka yö ja erityisen näyttävä se on 18.3.

Ilotulitusta

Las Falleras ja Los Falleros

Las Fallaksen aikaan järjestetään erilaisia paraateja ja
musiikkinäytöksiä, ainakin viimeisen päivän iltana oli paraati tulinäytöksineen ja toiseksi viimeisenä päivänä kansallispukuihin pukeutuneet Fallerat ja Fallerot marssivat musiikin tahtiin kukkasin koristellun neitsyt patsaan Virgenin ohitse. perinteisiin kuuluu myös esimerkiksi Valencian perinneruuan paellan syöminen ja muut katukioskeissa myytävät herkut. Valot ja liput täyttävät katunäkymän ja no... Las Fallas Fieta on tosiaan hyvin tapahtumarikasta aikaa. Minä ja Alex ainakin menimme päiväsaikaan puistoon ottamaan rennosti ja nauttimaan lomatunnelmasta picknikin merkeissä. Tässäkin postauksessa todennäköisesti unohdin jotain hauskaa ja tärkeää; mutta onneksi kielikeskuksen kursseilla ainakin meidät perehdytettiin Fallaksen saloihin jo ennen itse juhlaa.

Vinkkinä niille, jotka Fallasta mielivät viettämään: parhaat paikat saa kun tulee ajoissa. Itse olimme 45 minuuttia etuajassa, jotta pääsimme näkemään juuri sen suosikki-Fallaksen polttaminen. Ja kävelykilometrejä kertyy helposti, kun kaikki hienot patsaat ja alueet kuitenkin tahtoo nähdä. Levätkää välillä. Ja ottakaa mukaan hyvät kengät!

Tästä lähtee sitten taas arki käyntiin.

Aikamme akvaariossa

Valencia on kuuluisa Euroopan suurimmasta meriakvaariosta L'Oceanogràficista. Se sijaitsee Turia-puiston/entisen joen päässä taide- ja tiedekeskuksen yhteydessä. Ciutat de les Arts i de les Ciències eli taide-ja tiedekeskus on melko ihmeellinen alue absurdeine, modernistisine rakennuksineen ja tekemisineen. Hinta akvarioon on yleensä aika riipaiseva, 26 euroa, mutta koska viikonloppuna oli Erasmus-alennus, pääsimme sisään 13 eurolla.

Tässä on itse rakennus

Altaita oli erilaisille kaloille. Lisäksi sisällä oli vedenalainen tunneli, jossa pystyi kulkemaan ja ihailemaan kaloja

Akvaariossa kuljin kämppisten kanssa, ja joukossa oli paljon muitakin Erasmus-opiskelijoita alennuksen innoittamina. Paikka oli melkoisen suuri, meillä kesti sen kiertämisessä viitisen tuntia ja osa porukasta halusi jäädä vielä pidemmäksikin aikaa. Välillä kyllä kävi mielessä, voivatko noin isot eläimet viihtyä akvaariossa. Itse kun en ole aikaisemmin edes esimerkiksi nähnyt maitovalasta. Ja usein eläimiä saattoi olla yhdellä alueella hyvinkin paljon. Odotan innolla näkeväni bioparkin, Valencian eläintarhan, sillä sitä on kehuttu paljon hyvistä tiloista.
Akvaariossa ei ollut pelkästään kaloja, vaan myös esimerkiksi lintuja, hyönteisiä, matelijoita ja vesinisäkkäitä. Usein eläinten esittelyssä pyrittiin myös opettavaisuuteen ja esimerksiksi luonnonsuojelu oli yksi paikan teemoista.

Suuri lintuhäkki

Delfiininäytös

Merileijonia

Maitovalas

Lopuksi vielä hieman kuvia taide-ja tiedekeskuksesta. Pyöräilen sen ohi usein, mutta kyllä se joka kerta hieman hämmästyttää. Ja ihastuttaa myös :) Aivan pian alkaa myös FALLAS FIESTA, johon täällä on valmistuttu jo viikkokaupalla. Nyt katua koristavat valot, kojut ja puiset monumentit. Väkeä ja ääntä riittää. Tämä aihe ansaitsee myöhemmin aivan oman päivätyksensä! Hasta luego!