Nyt se sitten viimein tapahtuu. Minä lähden.
Bloggailen vielä viimehetken tunnelmia junasta, matkallani kohti Torreviejaa. Vietän siellä aikaa Alexin luona ja lähdemme yhdesdä Suomeen 5.7.
Pidin kiinni päätöksestäni ja tein paljon, paljon asioita viimeisinä viikkoinani Valenciassa:
Vietimme San Juania, espanjalaista juhannuksen vastiketta rannalla. Grillasimme nuotion ääressä, uimme keskiyön aallokossa, loikimme nuotion yli ja esitimme toivomuksia. Valvoimme aamuun asti ja katsoimme auringonnousua katolla.
Kävin Albuferassa, joskin kaikki veneet olivat varattuja ja bussit harvassa... mutta näin sentään järven, luonnon, lintuja ja kaloja.
Kävimme konserteissa ja tapahtumissa. Esimerkiksi japanilaisessa katutapahtumassa, jossa söimme japanilaista ruokaa ja kuuntelimme musiikkia.
Pelasin rantapalloa ja lojuin kuumalla hiekalla. Ihailin museossa valencialaista taidetta. Ja kävin Fallas-museossa! Museoon on taltoitu Fallas-muistoja jo vuodesta 1934. Todella mielenkiintoista ja maksoi 2 euroa. Jotkut museot olivat myös ilmaisia.
Kiipesin Serranos-torniin, olin ulkona ystävien kanssa, kävin piknikillä ja uimassa... selvisin uusintakokeesta oman arvioni mukaan hyvinkin kelpuutettavasti... ja olen sanonut niin monet pitkät itkuiset hyvästit, että se tekee oikein kipeää.
Tänään kävin viimeistä kertaa suosikkikahvilassani kämppiksen kanssa. Jätin kaikille ihanille kämppäkavereille kirjeet ja kävelin rakkaan Piso Lindon huoneet läpi viimeistä kertaa.
Nyt istun junassa ja tunnen samaan aikaan kauheaa tyhjyyden tunnetta ja suurta kiitollisuutta. Valencia oli kokemus jota en mistään hinnasta olisi jättänyt väliin.
Myöhemmin kirjoittelen vielä kaikista käytännönasioista ja muutamia hyödyllisiä vinkkejä Valenciaan.
Mutta nyt lopetan tämän postauksen näihin tunnelmiin.
Näkemiin, Valencia, näkemiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti