Olen viikoloppua viettämässä Torreviejassa ja ajattelin tehdä pikaisen päivityksen näin koulukiireiden ja muun puuhailun keskeltä. Isä tuli vierailemaan tänne etelään ja tapaa nyt poikakaverini Alexin vanhemmat ensimmäistä kertaa.
Halusin päivittää vähän siitä, miten ylpeä olen kielitaitojen kehittymisestä. Se tuntuu käyneen ihan huomaamatta... Koska espanjan kurssi oli pieni pettymys, ajattelin etteivät kielitaidotkaan ole kehittyneet huomattavasti. Mutta esimerkiksi täällä espanjalaisten kanssa hengaillessa näkee kyllä, miten yhtäkkiä keskusteluun on pystynyt osallistumaan ihan uudella tavalla. Asiat joita en osannut lainkaan ilmaista tänne tullessa eivät ole enää lähellekään niin vaikeita. Ehkä se johtuu osittain siitä, että espanjan kurssi on kuitenkin muistuttanut mieleeni asioita, jotka olivat jääneet unholaan. Tai ehkä se johtuu siitä, miten espanjaa kuulee ympärillä koko ajan ja siihen on jo tottunut paljon paremmin. Espanjan oppitunneilla kieli tuntuu menevän solmuun enkä useinkaan ole tarpeeksi itsevarma kysyäkseni asioita niin, että kaikki kuulisivat. Mutta normaalielämässä pystyn käymään keskusteluja monista aiheista, ymmärrän vitsejä ja välillä jopa unohdan puhuvani vieraalla kielellä. Tämä on se espanjankielen taso, jonka toivoinkin saavuttavani. Joten ilo on suuri!
Isäni ei muuten puhu muita kieliä kuin suomea, eivätkä Alexin vanhemmat muuta kuin espanjaa. Joten harrastamme täällä käännöstyötä. Toisinaan minä käännän Alexin vanhempien puheet suomeksi, sitten isän puheet espanjaksi. Silloin kun en osaa sanoa jotain espanjaksi, sanon sen englanniksi ja Alex kääntää sen espanjaksi. Välillä sekoitan kielet iloisesti keskenään, sanon asioita väärällä kielellä tai aloitan lauseen toisella kielellä ja lopetan sen toisella. Melkoista aivotreeniä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti