Lomakkeet Suomessa

Heipä hei!
Nyt on kotiuduttu Suomeen, olen päässyt saunomaan ja nauttimaan asteen viileämmästä kesästä! Kotiinpaluuta varjostaa vain yksi synkkä pilvi:
Ne riivatun lomakkeet.

Koska solussani en ole voinut poikakaverin kanssa asua, olemme majailleet isän luona. Eikä täällä ole nettiä. Puhelimen netillä on pärjättävä, eikä se tietokoneessa toimi. Joten nyt kun lomakkeet ovat löytyneet, pitää niitä alkaa lähetellä ja tulostella kirjastosta käsin. Usikon kieliopintokorvaavuuslomakkeen ja hyväksilukulomakkeen täyttämisen onnistuvan ilman suurempia ongelmia.

Mutta se Letter of confirmation... Se tärkeä, tärkeä lomake, joka ihan erityisesti pitää palauttaa kuukauden sisällä vaihdosta...
27.6. marssin yliopistoni toimistoon pätevänä lomake repussa. Tunnollisesti lähdin kysymään allekirjoituksia suoraan kokeesta, ettei vain jää viimeiselle hetkelle. Minut ohjattiin jo tutuksi tulleen Erasmusvaihdoista ymmärtävän kaverin juttusille. Toimistolla ei puhuttu yleisesti ottaen hyvää englantia, mutta ei se mitään haitannut, tämä tyttöhän oli oppinut jo paljon espanjaa. Selitin asian siis parhaani mukaan espanjaksi: on viimeinen koepäiväni ja tarvitsen allekirjoituksen ja paperin, joka todistaa että olen ollut vaihdossa. Kaveri tuntui ymmärtävän yskän samantien ja ystävällisesti selitti minulle, kuinka heidän yliopistonsa lähettää paperit suoraan minun yliopistolleni ja minun sähköpostiini. Minun ei tarvitse kuin odottaa, että he saavat asian hoidettua.
Tämä oli tietysti mukava uutinen, lähdin kotiin ja unohdin asian.
Mutta kun olin palannut Suomeen ja lomake oli vihdoin tullut sähköpostiin... ei se ollut Letter of Confirmation. Se oli opintorekisteriote. Mikä tietysti oli toinen tärkeä lomake, jonka tarvitsin... mutta ei se mitä olin tullut pyytämään.
Lähetin viestin ensin siihen sähköpostiin, josta viesti tuli. Sitten vielä opettajakoulutuksesta vastaavalle opettajalle. Vielä en ole saanut vastausta mistään ja aikaraja häämöttää. Jouduin laittamaan viestiä myös vaihtokonsultille ja kertomaan nolosta tilanteesta... Olisi varmaan hälytyskellojen pitänyt soida aiemmin, mutta toimistolta saamani vastaus oli niin varma ja välitön, etten vaihto-oppilaan epävarmuudessani osannut aavistaa mitään. Nyt tietysti hävettää ja nolottaa.
Yksi voitokas piste lisää lomakkeille. Älkää lapsikullat ottako tästä mallia ja pitäkää peukkuja, että tilanne saadaan päätökseen onnellisesti!

Näkemiin Espanja!

Lentoasemalla, minä ja Alex vietämme päivän Portugalissa ja palaamme sitten Suomeen!

Näkemiin Espanja, ensikertaan taas!

Viimeinen päivä Valenciassa

Nyt se sitten viimein tapahtuu. Minä lähden.
Bloggailen vielä viimehetken tunnelmia junasta, matkallani kohti Torreviejaa. Vietän siellä aikaa Alexin luona ja lähdemme yhdesdä Suomeen 5.7.
Pidin kiinni päätöksestäni ja tein paljon, paljon asioita viimeisinä viikkoinani Valenciassa:
Vietimme San Juania, espanjalaista juhannuksen vastiketta rannalla. Grillasimme nuotion ääressä, uimme keskiyön aallokossa, loikimme nuotion yli ja esitimme toivomuksia. Valvoimme aamuun asti ja katsoimme auringonnousua katolla.

Kävin Albuferassa, joskin kaikki veneet olivat varattuja ja bussit harvassa... mutta näin sentään järven, luonnon, lintuja ja kaloja.

Kävimme konserteissa ja tapahtumissa. Esimerkiksi japanilaisessa katutapahtumassa, jossa söimme japanilaista ruokaa ja kuuntelimme musiikkia.

Pelasin rantapalloa ja lojuin kuumalla hiekalla. Ihailin museossa valencialaista taidetta. Ja kävin Fallas-museossa! Museoon on taltoitu Fallas-muistoja jo vuodesta 1934. Todella mielenkiintoista ja maksoi 2 euroa. Jotkut museot olivat myös ilmaisia.

Kiipesin Serranos-torniin, olin ulkona ystävien kanssa, kävin piknikillä ja uimassa... selvisin uusintakokeesta oman arvioni mukaan hyvinkin kelpuutettavasti... ja olen sanonut niin monet pitkät itkuiset hyvästit, että se tekee oikein kipeää.

Tänään kävin viimeistä kertaa suosikkikahvilassani kämppiksen kanssa. Jätin kaikille ihanille kämppäkavereille kirjeet ja kävelin rakkaan Piso Lindon huoneet läpi viimeistä kertaa.
Nyt istun junassa ja tunnen samaan aikaan kauheaa tyhjyyden tunnetta ja suurta kiitollisuutta. Valencia oli kokemus jota en mistään hinnasta olisi jättänyt väliin.

Myöhemmin kirjoittelen vielä kaikista käytännönasioista ja muutamia hyödyllisiä vinkkejä Valenciaan.
Mutta nyt lopetan tämän postauksen näihin tunnelmiin.
Näkemiin, Valencia, näkemiin!

Kieli- ja kouluasiaa kesältä

Tein tänään toisen osan OLS-kielitestistä. Ja voin suurella ylpeydellä kertoa; englantini on tosiaankin parantunut!

Ensimmäisen koe:
Reading comprehension - C1
Listening comprehension - B2
Grammar - B2
Vocabulary - B2
Key communicative phrases - B1

Toinen koe:
Reading Comprehension - C2
Listening Comprehension - C1
Grammar - B1
Vocabulary - C1
Key Communicative Phrases - B2

Tulos parani kaikissa muissa osioissa... paitsi kieliopissa. En ymmärrä miten niin pääsi käymään, mutta ei se mitään. Tulevissa opinnoissa kannattaa siis kiinnittää erityistä huomiota juuri kielioppiin.
Vaikka en vaihtoon lähtiessäni erityisesti suunnitellut parantavani englantiani, niin vieraalla kielellä opiskeleminen on kuitenkin kehittänyt jotain. Ja onneksi kaverit ovat sanoneet, että myös espanjani on nyt parempaa kuin ennen. Hartioilla lepää siis aiempaa isompi kielipää.

Ja mitä kokeisiin tulee...
Espanjasta pääsin läpi. Kokeen arvosana ei ollut erityisen hyvä, kuten arvata saattaa. Luetun ja kuullun ymmärtämisessä tulokset olivat hyvät, eikä kielioppikaan mennyt aivan pieleen... mutta epäsäännölliset verbit ja tyhjät kohdat kokeessa verottivat reilusti pisteistä. Kuitenkin kurssi on läpi ja olen oppinut espanjaa monessa määrin. Diplomi tulee postissa ja toivon mukaan sitä esittämällä heltiäisi jokunen opintopistekin. Nyt pitää keskittyä parantamaan espanjaa myös vaihdon ja kurssin jälkeen! Kyltymätön olkoon kunnianhimoni tämän asian suhteen!

Psykologian kokeen uusinta on 27.6. Eikä itseasiassa sekään niin huonosti mennyt kuin mitä pelkäsin. Avoimista kysymyksistä sain melkein täydet pisteet, eli ongelmana olivat monivalintakysymykset. Niitä ei harrasteta meidän tiedekunnassa. Nyt opiskelen asiat kertaalleen monivalintakysymyksiä ajatellen. Ja sitten minun pitää selvittää, kumpi on opiskelujeni lopetuspäivämäärä: 8.6 kun tein viimeisen virallisen kokeen vai 27.6 kun uusin kokeen. Oikea päivämäärä pitää saada merkittyä lomakkeisiin.

Näyttäisi siltä, että reissuni täällä venähtää hieman pidemmäksi mitä suunnittelin. Lentolippuja tuntuu saavan tässä vaiheessa hyvin heinäkuun ensimmäiselle viikolle. Hieman ikävöin jo Suomen viileyttä, kavereita, perhettä ja kaikkea... mutta toisaalta olen iloinen, että saan olla täällä näin pitkään. Olen totaallisen rakastunut tähän kaupunkiin.

Viikonloppuni villityksiä

Nyt tulee samaan syssyyn vähän asiaa vapaa-ajastani täällä!
Koska kuvittelin kokeideni olevan onnellisesti ohi torstaina enkä ottanut huomioon uusintoja, suunnittelin viikonloppuni täyteen kaikenlaista hauskaa tekemistä alkaneen loman kunniaksi! Olemme käyneet kaikkien uusien kavereiden kanssa rannalla... Valencian rannat ovat upeat, vesi lämpöistä ja aallot suuria! Aurinkorasvaa pitää kuluttaa paljon, sillä aurinko polttaa ihon turhankin tehokkaasti.

Minulla on ollut paljon läksiäsijuhlia ja hyvästejä, kun Erasmus-kaverit ovat palanneet koteihinsa vaihdon jälkeen. Perjantaina vietimme aikaa ulkona kämppisten kanssa, sillä se oli viimeinen ilta kun olimme Valenciassa yhdessä kaikki neljä... Näistä kämppiksistä on tullut mulle toinen perhe. Mulla tulee hirvittävä ikävä mun Valencian tyttöjä, tiedän sen jo nyt... On varmaan pakko matkustaa Chileen, Meksikoon ja Walesiin. Mutta mitenhän mä matkustan kaikkiin niihin muihin paikkoihin, mistä on löytynyt uusia ystäviä?

Lauantaiksi ja perjantaiksi olin suunnitellut molemmiksi reissun!

Lauantaina lähdin Happy Erasmus- porukalla käymään Montenejossa (19€ ilman happyerasmus-korttia / 17€ kortin kanssa). Tätä reissua suosittelen hyvin, hyvin lämpimästi. Kyseessä on kolmen tunnin kävely luonnon helmassa, upeassa kumpuilevassa maisemassa joen vierellä. (Montenejossa harrastetaan myös paljon koskenlaskua, mutta siitä olisi pitänyt maksaa enemmän). Lämpöä oli paljon ja mäkinen maasto nostatti hien pintaan, mutta maisemat olivat kyllä sen arvoiset. Reissun paras osa koitti kävelyn jälkeen, sillä metsän siimeksessä oli puhdasvetinen järvi. Uimme pitkin järveä ihanan viileässä vedessä ja nautimme elämästä. Kävimme katsomassa myös lähellä olevan luolan. Itse pidän paljon enemmän reissuista luonnonkeskelle kuin kaupunkeihin, joten minulle retki oli täydellinen. Kaverini kävivät samalla reissulla jo keväällä, mutta silloin oli ollut paljon kylmempää. Tietenkin käveleminen on silloin miellyttävämpää ja ihmisiä vähemmän, mutta uiminen jäi heillä vähemmälle. Kesähelle järven rannalla kuulostaa omaan korvaani erittäin hyvältä.

La cueva negra

Koskesta suihkuavaa vettä

Kävelyä kallion reunalla

Upeita maisemia!

Itse järvi

Paras paikka uimiselle! Mutkan takana kallioseinämää ja kaunista luontoa

Sunnuntaina olin Erasmuksen allasbileissä! Hinnat vaihtelivat tapahtumaan 5 eurosta 15 euroon, riippuen siitä kuinka aikaisin lipun oli ehtinyt ostamaan. Vietimme yhden kokonaisen päivän Castellonissa Tumbao- clubin uima-altaalla. Joimme, söimme ja tapasimme uusia ihmisiä. Bussien kanssa tosi oli pieniä ongelmia, koska oma istumapaikka olisi pitänyt ymmärtää varata etukäteen facebookista. Valenciasta paikan päälle matkaan meni noin tunti. Takaisin tullessa bussit olivat aika täyteen ahdettuja, mutta pääsimme kuitenkin Valenciasta Castelloniin ja Castellonista Valenciaan. Ja meillä oli hauskaa!

Nyt minun pitää alkaa tekemään muita asioita. Illalla menen pelaamaan rantapalloa kavereiden kanssa ja sitä ennen pitää opiskella oikein ahkerasti. Koko Valencia on niin täynnä kaikkea mahtavaa, mitä haluaisin tehdä... Pitää hyväksyä se, ettei kaikkia ihania asioita yksinkertaisesti ehdi tekemään. Ajattelin kuitenkin ottaa ilon irti kaikesta, mistä vain pystyn! (Ja kyllä, myös opiskella siinä ohessa).

Kokeiden jälkimainingit

Heissan vaan! Valencia on kuuma ja hikinen, mutta onneksi tuulenvire antaa mukavaa viileyttä eteläisen lämpöön. Torstaina minulla oli kaksi koetta, jotka molemmat sattuivat samalle päivälle. Koska Foreign Language for Teachers: English oli vaikea kurssi, keskityin lukemaan siihen ja koe meni mielestäni hyvin. Mutta vastapainoksi espanjan kokeessa loppui aika kesken ja tulos on todennäköisesti huonompi. Olisin kerrannut asiat kyllä paremmin, elleivät kokeet olisi sattuneet samalle päivää: itse espanjan kielioppi ja sanasto ovat paremmin hallussa, mutta kokeessa oli paljon epäsäännöllisiä verbejä. Espanjan puhumisen kokeeseen ehdin valmistautua ja harjoitellakin kavereiden kanssa, joten siinä ei pitäisi olla mitään valittamista. Culture of Foreign Language Teaching: English kurssilla ei ollut kokeita vaan projekteja, joihin kaikkiin olin panostanut paljon. Joten se kurssi ainakin meni hyvin.
Perjantai-iltana sain tietää että minun pitää uusia Psychology of education- kurssin koe. Olin harjoitellut kokeeseen hyvin, mutta kieli oli vaikeaa ja monivalintakysymyksissä väärästä vastauksesta menetti pisteitä. Joten taisin arvailla liikaa ja nyt pitää keskittyä opiskelemaan asiat uudestaan. Kuvittelin kyllä tehneeni kokeen tarpeeksi hyvin ja luulin päässeeni lomalle. Espanjan kokeesta saan tietää huomenna. Ehkä toivonkin, että joutuisin uusimaan kokeen, sillä olisi mukava saada uusi mahdollisuus tehdä koe paremmin. Kokeet ovat osoittautuneet täällä paljon vaikeammiksi kuin Suomessa, sillä englanniksi/espanjaksi opiskeleminen on vierasta ja materiaalia on paljon. Mutta ei se mitään! Kyllä tästä selvitään!

Pikapäivitys kielitaidoista

Olen viikoloppua viettämässä Torreviejassa ja ajattelin tehdä pikaisen päivityksen näin koulukiireiden ja muun puuhailun keskeltä. Isä tuli vierailemaan tänne etelään ja tapaa nyt poikakaverini Alexin vanhemmat ensimmäistä kertaa.

Halusin päivittää vähän siitä, miten ylpeä olen kielitaitojen kehittymisestä. Se tuntuu käyneen ihan huomaamatta... Koska espanjan kurssi oli pieni pettymys, ajattelin etteivät kielitaidotkaan ole kehittyneet huomattavasti. Mutta esimerkiksi täällä espanjalaisten kanssa hengaillessa näkee kyllä, miten yhtäkkiä keskusteluun on pystynyt osallistumaan ihan uudella tavalla. Asiat joita en osannut lainkaan ilmaista tänne tullessa eivät ole enää lähellekään niin vaikeita. Ehkä se johtuu osittain siitä, että espanjan kurssi on kuitenkin muistuttanut mieleeni asioita, jotka olivat jääneet unholaan. Tai ehkä se johtuu siitä, miten espanjaa kuulee ympärillä koko ajan ja siihen on jo tottunut paljon paremmin. Espanjan oppitunneilla kieli tuntuu menevän solmuun enkä useinkaan ole tarpeeksi itsevarma kysyäkseni asioita niin, että kaikki kuulisivat. Mutta normaalielämässä pystyn käymään keskusteluja monista aiheista, ymmärrän vitsejä ja välillä jopa unohdan puhuvani vieraalla kielellä. Tämä on se espanjankielen taso, jonka toivoinkin saavuttavani. Joten ilo on suuri!

Isäni ei muuten puhu muita kieliä kuin suomea, eivätkä Alexin vanhemmat muuta kuin espanjaa. Joten harrastamme täällä käännöstyötä. Toisinaan minä käännän Alexin vanhempien puheet suomeksi, sitten isän puheet espanjaksi. Silloin kun en osaa sanoa jotain espanjaksi, sanon sen englanniksi ja Alex kääntää sen espanjaksi. Välillä sekoitan kielet iloisesti keskenään, sanon asioita väärällä kielellä tai aloitan lauseen toisella kielellä ja lopetan sen toisella. Melkoista aivotreeniä!